Kalamari Union

Zenkichi, 77 N 6th St, Brooklyn

2008-08-28T20:46:00.000-07:00

Tämän puuseinän takaa löytyy Zenkichi, ainakin sushien puolesta oikein oivallinen paikka Williamsburgissa.

The Modern, The Museum of Modern Art, 9 West 53rd Street, Manhattan

2008-08-28T20:22:00.000-07:00

Frankin vanhemmat halusivat vierailunsa päätteeksi viedä meidät Moma:n yhteydessä toimivaan, kehuttuun fine dining -paikkaan. Kaksi kuukautta shorseissa ja flipflopeissa kulkenut Frank hieman jännitti visiittiä tähän "jacket required" -paikkaan.

Takki kuitenkin löytyi ja olimme lentokenttämäisellä, Executive Lounge -tyyppisellä tavalla tyylikkään ravintolasalin illan ensimmäisen kattauksen ensimmäiset asiakkaat. Noin kaksikymmenpäinen tarjoilijalauma sai onneksi ravintolan kuitenkin tuntumaan hieman inhimillisemmältä.

Frank päätti juhlan kunniaksi ottaa seitsemän annoksen maistelumenun:

Rabbit Terrine Cooked in Riesling and Anise Hyssop, Fine Herbs Coulis
___________________________
Tartare of Yellowfin Tuna and Diver Scallops Seasoned with Yellowstone River Caviar
___________________________
Chilled Cucumber and Mint Soup with Alaskan King Crab
___________________________
Ravioli of Escargot with Slow Poached Quail Eggs, Escargot Caviar and Mustard Greens
___________________________
Chorizo-Crusted Codfish with White Coco Bean Purée and Harissa Oil
___________________________
Pennsylvania Duck Breast with Black Trumpet Marmalade, “Fleischneke”, and Banyuls Jus
___________________________
Pineapple Parfait, Coconut Tapioca and Ten Flavor Sorbet

Näistä nostaisin suosikeikseni raviolin (kuvassa) ja kurkkukeiton. Muutkin menettelivät. Keittiöstä tuli näiden seitsemän lisäksi muutamia tervehdyksiä, joten erilaisista makuelämyksistä oli jo hieman runsaudenpulaa. Miss Frank otti "Oven Baked Skate Wing with Hazelnut-Mustard Crust, Caper-Tomato Nage", jonka me kalojen nimiä tuntemattomat kuvittelimme olevan lintu. Skate paljastui rauskuksi, ja Skate Wing siis rauskun eväksi. Miss Frank vaikutti tyytyväiseltä.

Ehkä jopa varsinaisen illan antia enemmän iloa meille tuotti ravintolasta läksiäislahjaksi annettu mainion kostea, sitruunainen teekakku josta riitti iloa useammalla aamiaisella Lorimer Streetillä.

Matsugen, 241 Church Street, Manhattan

2008-08-28T20:04:00.000-07:00

Frankin vanhempien vierailun kunniaksi kävimme hieman tyyriimmissä paikoissa.

Matsugen, tuore japanilainen, oli kutkuttanut Frankin mieltä jo pari viikkoa siitä lähtien kun nälkäinen Frank näki Time Outissa koko sivun kuvan Matsugenin Soba-kulhosta. Varaus onnistui onneksi parin päivän varoituksella.

Ulkoa päin varsin sulkeutuneen ja eksklusiivisen oloinen Matsugen paljastui sisältä astetta mutkattomammaksi. Nelihenkinen seurueemme kulki ystävällisen tarjoilijan johdattelemana halki mäntysuitsukkeelta tuoksuvan etutilan hyvään ikkunapöytään varsinaisessa ravintolasalissa. Sisustus oli aika standardi modernille japanilaiselle, tämä Frank kaipasi hieman persoonallisempaa otetta.

Ruoka osoittautui Time Outin hehkutuksen arvoiseksi. Alkupalaksi otimme yhteisesti neljän erilaisen pienen annoksen valikoiman, mm. "asparagus tips in sesame sauce, pillowy sea urchin in yuzu gelée, house-made tofu skin topped with fresh wasabi". Kaikki olivat ainain meille ennentuntemattomia japanilaisia herkkuja, emmekä löytäneet niistä valittamista. Frankin lemppari taisi olla sea urchin.

Pääruoaksi Frank oli jo päättänyt ottaa kuvassa näkemänsä Soba-kulhon, eli talon oman Matsugen Soban. Kulhossa oli mm. kalahiutaleita, kurkkua, okraa ja merilevää aseteltuna kananmunan ja seesaminsiementen kanssa kauniisti kylmien Soba-nuudeleiden päälle. Hetken annosta ihasteltuaan Frank vatkasi tarjoilijan kehotusta noudattaen annoksen bibimbap-tyyppiseksi sekoitukseksi ja kaatoi mukaan mukana tulleen soijapohjaisen kastikkeen. Ihanaa, raikasta, suolaista!

Muutkin vaikuttivat tyytyväisiltä, jos omalta euforialtani oikein muistan.

Dressler, 149 Broadway, Brooklyn

2008-08-28T19:50:00.000-07:00

Ehkä paras ruoka Williamsburgissa kokeilemistamme paikoista. Varaus suositeltava.

Paikan omistaja, dandyhtava setä, liihotteli pöytien välillä tarjoillen ja jutellen. Ilmapiiri oli rennohko, mutta selkeästi fiinimpi kuin täälläpäin keskimäärin.

Alkupaloista Babybeet & Citrus Salad oli mainio, kevyt annos. Pan Roasted Diver Scallops ehkä vielä parempi. Frankin isä maistoi viiriäistä, Pan Roasted Quail. Ilmeestä päätellen tyytyväinen annokseensa.

Pääruoista mieleen jäi ainakin Hanger Steak ja kuvassa oleva Roasted Free Range Chicken (Swiss Chard, Dumplings, White Pearls, Wild Mushrooms & Bacon). Pääruoka-annokset olivat varsin kookkaita, eikä jälkiruoalle jäänyt tällä kertaa tilaa.

Miljöö on pariisilaista brasserieta tavoitteleva, maustettuna lamppu- ja koristedetaljein circa 2003.

Sweetwater, 105 N. 6th St., Brooklyn

2008-07-27T17:51:00.000-07:00

Sweetwateria olimme ihastelleet ulkopuolelta jo usealla päiväkävelyllä, joten kun palasimme Williamsburgiin rankahkolta museoturneelta Manhattanilta, päätimme viedä Frankin ja itsemme tutustumaan tähän houkuttelevan näköiseen pikku ravintolaan.

Paikka ilmeisesti tavoittelee jonkinlaista ideaalin ranskalaisen bistron tunnelmaa, ja onnistuukin siinä paremmin kuin monet paikat Pariisissa. Sisustuksen hienoin osa, lattia, on peräisin paikalla 1930-luvulta asti sijainneesta puolalaisesta dinerista.

Varsin monia kokeilemiamme paikkoja parjataan nettiarvosteluissa huonosta palvelusta, myös tätä. Ehkä parhaillaan käynnissä on jonkinlainen ryhtiliike, koska missään emme ole törmänneet sietämättömään töykeyteen, kaikenlaiseen pienehköön sekoiluun kylläkin, mutta se on tuntunut toistaiseksi vain sympaattiselta. Saimme pöydän parissa minuutissa, vaikka oli lauantai-ilta ja paikka aivan täynnä, baaritiskilläkin jokainen tuntui syövän jotain.

Sweetwaterissa päätimme alkuun virkistää itseämme Turnerin merimaalausten innoittamina cocktaileilla. Frank tilasi tapansa mukaan mojiton, minä otin paikan oman Pineapple Mint Margaritan ja Frank niinikään paikan oman Orange Crushin. Drinkit olivat pätevät, eikä margaritassa oltu säästelty tequilassa eikä tuoreessa mintussa. Kuitenkin pieni huomautus New Yorkin baarimikoille: standardinomaisten millin pillien käyttö drinkeissä, joissa on runsaasti tuoreita yrttejä, limettejä ym. on raivostuttavaa koska ohut pilli menee jatkuvasti tukkoon ja sen läpi on julmetun hankala ryystää yhtään mitään ennenkuin lähes kaikki jäät ovat sulaneet ja juoma on vetinen. Aionkin tyytyä tästedes käyttämään kyseisiä pillejä ainoastaan sekoittamiseen ja nauttimaan juomani lasin reunukselta.

Frankin kanssa päätimme pärjätä ilman alkupaloja, mutta Frank otti salaattinsa alle pienen kylmän tomaattikeiton, joka oli varsin mehevä runsaan parmesanin ansiosta.

Pääruoaksi keitto-Frank söi kevyehkön romainesalaatin hasselpähkinäkastikkeella, allekirjoittanut nautti päivän kalaa eli turskaa kesäkurpitsasta tehdyn nauhamaisen "pastan" muodostamalla pedillä ja Frank otti kalaa nimeltä Grouper. Kaikki vaikuttivat oikein tyytyväisiltä annoksiinsa, ja niiden pieni koko ilahdutti ja innoitti seuruettamme yleisestä tyylistämme poiketen harkitsemaan jälkiruokia.

Hetken harkinnan jälkeen tämä Frank päätyi toffee-banaani -kermakakkuun "with Oreo-crust" eli Domino-keksimäisellä kovalla reunuksella. Linjoistaan tarkat Frankit ottivat yhteisesti palan omenapiirakkaa. Kermakakku osoittautui parhaaksi ikinä maistamakseni, eivätkä toisetkaan voineet vastustaa kiusausta upottaa lusikoitaan kakun mainion kuohkeaan kermaan, ja tuoreista banaaneista ja herkullisesta toffeesta tehtyyn täytteeseen.

Hoipuimme mahat täynnä kakkua Jarvis Cockerin musiikin saattelemana kadulle läpi henkilökunnan omien viininmaistajaisten ja päätimme antaa ravintolalle hyvät pisteet.

Brooklyn Label, 180 Franklin St, Brooklyn

2008-07-27T17:45:00.000-07:00

Parhaat ranskalaiset perunat IKINÄ. Ohuet kuin tikut, juuri sopivan rapeat. Greenpointissa.

www.brooklynlabel.com

Diner, 85 Broadway, Brooklyn

2008-07-27T17:12:00.000-07:00

Pelkkä Diner, tai jossain myös Williamsburg Diner, vaikuttaa ainakin nettiarvostelujen määrässä olevan yksi tämän kaupunginosan suosituimmista ja ristiriitaisimpia tuntemuksia herättävistä paikoista. Toiset ylistävät paikkaa kaikilla osa-alueilla, jotkut haukkuvat sitä surkeaksi, varsinkin palvelun ja asiakaskunnan osalta tyyliin "NEVER again!".

Meidän kolmen (Frank, Frank ja Helsingistä käymässä ollut Frank) vierailu ajoittui torstai-iltaan. Dinerin sijainti on aika hieno, junat kolistelevat Williamsburgin sillalla vieressä parinkymmenen metrin korkeudessa ja Dinerin kadunpätkällä sillan alla on rehevästi rapistuneita vanhoja tiilirakennuksia ja teollisuustuneelmaa.

Itse Dinerin rakennus on erittäin tunnelmallinen, melkein tönömäinen vanha (1920-luvulta) oikeaoppinen junavaunudinertyylin edustaja: koko rakennuksen mittainen baaritiski ja yksi rivi pöytiä looshimaisesti ikkunan vieressä.

Ja sitten asiaan eli ruokaan: päätimme herkutella ja valitsimme annoksia listan kalliimmasta päästä. Edullisimpia vaihtoehtoja olisivat olleet esim. netissä kehutut burgerit (n. 12 USD). Päädyimme kaikki kuitenkin kehuttuihin kalavaihtoehtoihin, jotka tarjoilija hauskasti kirjoitti paperipyötäliinaamme. Niitä odotellessamme nautimme alkupalaksi yhteisesti lämpimän pinaattisalaatin ja misto fritton, joka täällä osoittautui vaikoimaksi erilaisia kasviksia aika kevyesti friteerattuina. Kasvisannoksen ulkonäkö ei pärjännyt pinaattiannokselle, mutta molemmat olivat mainioita eivätkä Frankit päässeet yksimielisyyteen parhaasta alkupalasta. Friteeratut kasvikset olivat raikkaat, mikä on friteeratulle ruoalle aikamoinen tunnustus. Oma suosikkini oli herkullinen keltainen kesäkurpitsa. Pinaattisalaatti taas oli kruunattu kananmunalla ja pienillä mausteisilla pekoninpalasille.

Pääruokamme, Frankilla hummeria ja kampasimpukoita, Frankilla valkoista kalaa ja Frankilla chowder, olivat kaikki mainioita. Hummerin ja kampasimpukoiden kermakastike, kalan raikas minttuisuus ja chowderin pehmeä monimuotoisuus painuivat mieleen.

Erittäin suositeltava paikka, ainakin tämän kokemuksen perusteella. Tullessamme tilaa oli hyvin (pöytiä n. 10) mutta kun lähdimme iltakävelylle Williamsburgin sillan yli kohti Lower East Siden yöelämää ovella oli muutaman seurueen jono pöytää odottamassa.

www.dinernyc.com

Sharaku, 14 Stuyvesant St. Manhattan

2008-07-22T12:28:00.000-07:00

Eilen söimme East Villagessa japanilaisessa nimeltä Sharaku. Samalta kadulta löytyi myös meille suositeltu Soba-Ya, mutta lounasaikaan Sharakun isot ikkunat ja valoisa sisätila näyttivät houkuttelevammilta.

Frank otti Summer Lunch Specialin, johon kuului alkupalaksi mainio kurkku-parsamaki ja varsinaiseksi lounaaksi kuvassa oleva kylmä annos, jossa oli paksuja udon-nuudeleita, pieniä luumutomaatteja ja katkaraputempura. Liemi oli jonkinlainen miedohko etikan ja soijan yhdistelmä.

Paketti oli oikein herkullinen. Udon-nuudeleiden imeskely tosin oli hieman sotkuista, ja lautasliina rinnuksilla tuli tarpeeseen.

Silent H, 79 Berry Street, Williamsburg, Brooklyn

2008-07-17T07:55:00.000-07:00

Maanantain myöhäiseksi lounaspaikaksi Frank löysi vietnamilaisen Silent H:n (spekuloimme että nimi voisi tulla vietnamin kielen "hiljainen h" -äänteestä). Koputtelimme ovea jo ennenkuin ravintola avasi ovensa uudestaan kuudelta illalla parin tunnin päivätauon jälkeen.

Ravintolatila oli kaunis alkuillan matalassa auringonvalossa, ja sisustus OK, pallimaiset tuolit olivat vähän kyhätyn näköiset mutta mitäs siitä.

Aloitimme Lime-Aideilla, joita voisi kuvailla alkoholittomiksi mojitoiksi. Molemmat Frankit pitivät juomistaan.

Alkupaloiksi valitsimme talon oman kevätrullamaisen Silent Rollin (Gỏi Cuốn) sekä lihasashimin (Bò Tái Chanh), jonka tulisuudesta varoiteltiin. Höyrytetty, ei friteerattu, rulla oli varsin mainio. Rullan lisukkeina oli maapähkinä ja hapanimelää dippikastiketta. Lihasashimi ei minusta varsinaissti ollut liian tulinen, mutta käytetty chililajike puudutti kielen enkä muutamaan minuuttiin maistanut mitään. Hapan Lime-Aid ei ehkä ollut paras mahdollinen kumppani tälle annokselle.

Pääruoiksi otimme vietnamilaisen crepen (Bánh Xèo) ja tofua sitruunaruoholla (Bún Xào Xả Ót). Crepe oli kesäinen ja raikas, hieman kookoksenmakuinen miedohko lettu, joka oli täytetty porsaanlihalla, iduilla ja pavuilla (kuvassa). Se tarjoiltiin salaatin ja makean chilikastikkeen kanssa. Tofu sitruunaruoholla oli tofun osalta hyvin maukasta, mutta lisukkeena ollutta pinaattia oli Frankin mukaan hieman liian vähän.

Pääruoat 12,50–17 USD.

www.silenthbrooklyn.com

Tides, 102 Norfolk Street, Lower East Side, Manhattan

2008-07-16T09:05:00.000-07:00

Arkkitehtituttumme olivat varanneet pöydän Manhattanilta, Lower East Sidelta kalaravintolasta nimeltä Tides. Odotin aika paljon jäykempää ravintolakokemusta, paikan bambutikuista tehty aaltoileva katto oli tuttu arkkitehtuurilehdistä ja arkkitehtilehdissä esitellyt paikat tapaavat olla pullollaan designrilleissä istuvia arkkitehtejä jäkittämässä.

Onneksi ennakkoluulot saivat tällä kertaa kyytiä. Tides osoittautui rennoksi sanan miellyttävässä merkityksessä, ja ruoka oli ihanaa. Paikassa ei ollut A- tai miksi-niitä-Yhdysvalloissa-sanotaankaan oikeuksia, joten aperitiiviksi otimme olutpullot, ilman laseja tarjoilijan ehdotuksesta. Pääruoan kanssa joimme Sauvignon Blancia suppealta viinilistalta.

Alkuruoaksi otimme kahdenlaisia simpukoita: Steamer Clams sekä Steamed PEI Mussels. Ensimmäinen kerta kun maistoin höyrytettyjä tai mitenkään muutenkaan valmistettuja "clameja". Clamin tunnisti pienestä kuoren alta pilkistävästä hännästä, jonka päältä piti kuoria nahka pois ennen syömistä. Sen jälkeen simpukan liha huljuteltiin kuumassa vedessä, kastettiin voisulaan ja imaistiin suuhun. Toiset, pienemmän simpukat eli mussels olivat perinteisessä valkoviini ja valkosipuli -kastikkeessa. PEI muuten tarkoittaa Prince Edward Islandia, paikkaa mistä simpukat oli pyydystetty. Ai niin, molemmat olivat herkullisia.

Pääruoaksi otin itse kampasimpukoita (Pan Seared Deep Sea Scallops) munakoisokompotin kanssa. Frank söi puna-ahventa (Oven Roasted Red Snapper Fillet) karamellisoidun sipulin, perunoiden, ja yrttien päällä. Kalan päällä oli fetaa (josta tarjoilija jostain syystä varoitti) ja lisänä vielä vihreätä parsaa. Pöytäseurueemme otti päivän kalat, eli Sea Bass ja Dorado, identtisesti valmistettuina eli yrteillä täytettyinä. Dorado (kuvassa) osoittautui hieman rasvaisemmaksi kalaksi, muuten annokset olivat hyvin samankaltaiset.

Tarjoilijamme hymy ei hyytynyt hetkeksikään, mikä ei jostain syystä kuitenkaan alkanut ottamaan päähän. Jälkiruokaa emme jaksaneet syödä, mutta bonukseksi ystävällinen tarjoilijamme järjesti meidät viereiseen speak-easyyn, jonkinlaiseen salakapakkaan, jossa kaikki juomat tarjoltiin kieltolain hengessä teekupeista.

Pääruoat 20–25 USD.

www.tidesseafood.com
Kartalla
Lewis Tsurumaki Lewis (paikan suunnittelijat)

Lorimer Market, 620 Lorimer Street, Williamsburg, Brooklyn

2008-07-11T13:57:00.000-07:00

Paikallinen herkkupuoti. Lihatiski, juustotiski, valmisannoksia (salaatteja, lasagnea ym.), täytettyjä patonkeja. Italiasta tuotuja säilykkeitä ja pastaa.

Mustekalasalaatti oli hyvää, mutta vihannekset (selleri, porkkanat ja sipuli) oli leikattu hieman liian suuriksi paloiksi. Toisessa salaatissa oli pastaa, herkkusieniä ja seesamöljyä. Se oli ehkä hieman parempi. Plussaa kivoista kupeista ja salaattien kylmyydestä.

Munakoisolasagnea maistetaan huomenna.

Lorimer St. Marketin juusto- ja makkaravalikoimat näyttivät lupaavilta.

Kartalla